Plauen 1989: Rohkeat kansalaiset kohtaavat hallinnon ja muuttavat kaiken!

Plauen 1989: Rohkeat kansalaiset kohtaavat hallinnon ja muuttavat kaiken!

7. lokakuuta 1989, kohtalokas päivä DDR:n historiassa, 10 000–15 000 ihmistä kokoontui Plauenin kaduille protestoimaan sortavaa hallintoa vastaan. Se oli ensimmäinen suuri mielenosoitus DDR:ssä ja siten merkki muutoksen alkamisesta. Tämä oli erityisen merkittävää, koska monilla väestöstä oli rohkeutta astua esiin viranomaisten julmasta sorrosta huolimatta. äänekäs Coolis Tämä oli suurin mielenosoitus Plauenissa sitten kesäkuun 1953 kansannousun.

Tunnelma kaupungissa oli jännittynyt. Kansanpoliisi sai samana päivänä käskyn käyttää voimaa rauhanomaisia ​​ihmisiä vastaan. Tämä ei ollut helppo päätös, koska turvallisuusjoukoilla oli omat huolensa. Vapaaehtoisen palokunnan päällikkö Gerold Knie ja ammattipalokunnan johtaja kieltäytyivät aluksi toteuttamasta tätä käskyä. Siitä huolimatta poliisin johto otti komennon ja antoi toimintamääräyksen, mikä vaaransi monien kansalaisten terveyden turvallisuuden. Seuraavana päivänä Knie ja neljä muuta palomiestä kirjoittivat kaupunginhallitukselle protestikirjeen, jossa he tuomitsivat ongelman.

Kapinat ja ensimmäiset askeleet kohti vapautta

Lokakuun 7. päivä ei ollut ensimmäinen vastarinnan ilmaus alueella. Jo toukokuussa 1989 vaalitarkkailijat dokumentoivat massiivisia äänestäjäpetoksia paikallisvaaleissa. Tyytymättömyys kasvoi. 4. ja 5. lokakuuta Prahan suurlähetystöpakolaisia ​​kuljettaneet junat kulkivat Plauenin läpi; kaupunki oli jo jännittynyt ja rautatieasema suljettu. Nämä tapahtumat tekivät selväksi, että kansalaiset eivät enää halunneet hillitä vihaansa.

Plauen New Forum, järjestö, joka puolusti muutosta DDR:ssä, piti perustaa 5. lokakuuta, mutta sen sijaan järjestettiin rauhanpalvelus. Mielenosoituksia koristavat historialliset bannerit, joissa oli vaatimuksia, kuten ”Matkustusvapaus – Sananvapaus – Lehdistönvapaus”. Osallistujia ei kuitenkaan vain ajettu pois. Poliisi yritti turhaan hajottaa väkijoukkoja vesitykeillä ja helikopterilla. Ihmiset pysyivät lujina ja pysyivät rauhallisina, vaikka valtion elimet kamppailivat hallinnan säilyttämiseksi.

Plauenin perintö

Plauenista alkaneet mielenosoitukset olivat uraauurtavia koko DDR:lle. Myös monet muut raportit, kuten tämä, kertovat tästä Wikipedian sivu että kaupunkia pidetään muutoksen edelläkävijänä. Lokakuun 7. päivästä 1989 18. maaliskuuta 1990 pidettyihin vaaleihin Plauenissa järjestettiin joka lauantai mielenosoituksia, joihin osallistui myös lähiseudun ihmisiä. Stasin päämaja ja SED-piiritoimistot kulkivat usein läpi, mikä lisäsi entisestään hallitukseen kohdistuvaa painetta.

Perinteisesti vallankumoukselliset tapahtumat DDR:ssä, kuten ensimmäinen maanantain mielenosoitus Leipzigissä 4. syyskuuta 1989, olivat osa suurempaa vastarintaa. Ilman näitä mielenosoituksia DDR:n hallinnon rauhanomainen loppu ei olisi ehkä ollut mahdollista. Vaikka ihmiset Leipzigissä ja muissa kaupungeissa vaativat uudistuksia ja demokratisoitumista, Plauenin mielenosoittajat olivat aivan yhtä vakuuttuneita muutoksen välttämättömyydestä. Tämä vahvistettiin lopulta 9. marraskuuta 1989, päivänä, jolloin Berliinin muuri kaatui.

Muutos oli uskomuksiaan puolustavien yksilöiden yhteinen rohkeustyö. Tätä perintöä kunnioitettiin yhdistämällä muistomerkki 7. lokakuuta 2010, ja muistot näistä tärkeistä päivistä elävät. Plauenin rauhanomainen vallankumous on edelleen rohkaiseva esimerkki rohkeudesta muuttua ja ehdottomasta uskosta vapauteen sekä Liittovaltion kansalaiskasvatusvirasto selitti.